Isosiskoni oli lähtenyt Friidun kanssa iltalenkille ja minä ajattelin sitten, että vien Karan lenkille ja mahdollisesti vähäsen treenaankin sen kanssa. Kara oli sisällä järkyttävän hyperenerginen, poukkoili koivet ja häntä viuhtoen sinne sun tänne, vaikka sisällä se ihan yleisesti ottaen on rauhallinen. Otin sitten makupaloja hieman mukaan ja lähdin pihalle, jolloin siskoni tuli jo vastaan. Kara oli erittäin innokas lähtemään pihalle ja olin ihan varma, että se hyökkäisi heti niin pitkälle kuin remmiä ylttäisi, kun on niin hoppu päästä tarhan ulkopuolelle. Otin Karan kuitenkin lyhyelle ja suljettuani tarhan oven käskin sen istumaan, jolloin Kara istui. Otin hihnan irti, odotin että Kara otti kontaktia ja vapautin. Eiköhän se lähtenyt torpedona juoksemaan eteenpäin.

Hiekkatiellä sitten katulamppujen valossa päätin kokeilla ottaa tokoharjoitusta, vaikka Kara vaikutti kyllä sen verran hyperinnokkaalta, että olisi paremminkin voinut vaikkapa estehypyttää sitä. Mutta minä olin juuri hyvällä treenituulella, joten päätin rohkeasti ottaa alokasluokan liikkeitä, kun oli kuitenkin pitänyt treenailla niitä jo aikaisemmin.

Aloitin ihan vain sivulletulolla ja pienellä seuraamispätkällä. Tässä vaiheessa huomasin, että Kara oli ihan täydellisen innokkaasti mukana ja toimi juuri täydellisesti, erittäin innokkaasti mutta kuitenkin huolellisesti jotta tokoa voitaisi iloisin mielin harjoitella. Karasta todellakin huomasi liikkeiden myötä, että se ei totellut ja tehnyt liikkeitä naminhimossa, se totta tosiaan nautti ja iloitsi siitä, että se pääsi tekemään liikkeitä.

Otin myös yhden maahanmenon Karalle, kun se oli jolkottamassa edestäpäin luokseni. Se meni maahan todella ripeästi ja epäröimättä, ja sain siitä idean, että jos se kerran noin upeasti menee maahan, liikkeestä maahanmenokin voisi sujua hyvin - sehän on yleensä meillä ongelmia tuottavin liike. Kutsuin Karan sivulle ja käskin seuraamaan. En hidastanut, en näyttänyt käsimerkkiä enkä mitenkään ohjannut, sanoin vain käskyn kuuluvasti - ja järkytyin oikeasti siitä, kun Kara teki mielestäni täydellisen hyvän liikkeestä maahanmenon! Olin aivan hämmentynyt siitä, miten Kara pystyi tosiaankin toimimaan niin hyvin. Kertasin pari kertaa joka kerta palkaten namilla sekä isoilla kehuilla, eikä Kara tuntunut kyllästyvänkään yhtään siihen toistoon.

Otin sitten seuraamista. Yli-innokkuutensa ansiosta Kara parissa kohtaa hieman sohelsi, mutta muuten seuraaminen oli mielestäni todella hyvää! Innokkuus pysyi kokoajan, seurasi tiiviisti sekä kokoajan innokkaasti kontaktia pitäen. Otin pari pysähdystä, pari täyskäännöstä ja kääntymisen oikealle sekä vasemmalle pari kertaa. Kun osasin kääntyä itse oikein vasemmalle, Karakin kääntyi ja tuli mukana hyvin hienosti seuraten. Mitään ongelmia ei ollut, paitsi ne pari sohelluskohtaa mutta sekin täysin minun omaa aiheuttamaani.

Päätin ottaa myös liikkeestä seisomaanjääntiä. Kara teki tämänkin todella hyvin, ei epäröinyt jäädä ollenkaan paikoilleen ja pysyi todella nätisti seisomassa siihen asti, kunnes vapautin. Ei ottanut askeltakaan perääni, kun käskyn sanoin, ja mitään merkkiä tai ohjausta ei tarvinnut käyttää. Päätin myös ottaa luoksetuloharjoituksen kerran, ja sekin sujui hyvin, Kara oli edelleen todella innokas tekemään liikkeitä.

Lopuksi otin vielä vähäsen seuraamista ja kehuin sekä kiitin hurjasti + palkkasin. Otin sitten ihan lyhyen paikallamakuun, koska itse olin niin tohkeissani etten jaksanut jäädä paikallaoloa harjoittelemaan. Kara pysyi hyvin ja kun vapautin, sekä lähdin juoksemaan tietä pitkin, Kara juoksi todella innokkaana mukanani. Piti kontaktia koko treenin ajan todella hyvin.