Olen ollut Karan kanssa käymättä missään treeneissä tai koiratapahtumissa koko tämän vuoden, ja nyt iski hirveä treenihimo. Onneksi tokotreenit alkavat tuossa elokuun 2. päivä. Aikomus olisi mennä alokaskilparyhmään harjoittelemaan alokasluokan liikkeitä. 8.8 menemme myös ehkäpä Humppilan mätsäriin. Jokin näyttelykin pitäisi katsoa Karalle.

Sisällä tuli kuitenkin aamulla treenattua jotakin. Aloittelin ihan kontaktiharjoituksilla, Karan pitäessä kontaktia palkkasin jne. Tämän jälkeen kertailin hieman perusasentoa. Aika kummallista, että jos minulla on makupala kädessä ja kutsun Karan sivulle, Kara ei tee liikettä kunnolla vaan jää koikkelehtimaan eteeni, istuu vinoon tai jotain vastaavaa. Joten tajusin pitää namit visusti taskussa, joten Kara suoritti liikkeen joka kerralla hyvin. Tyytyväinen olen.

Sitten otin lyhyitä seuraamispätkiä. Karan lempiliike on varmaan ollut pennusta lähtien juuri seuraaminen, kun se aina seuraa niin tiiviisti pitäen kontaktia kokoajan. Nytkin sujui hyvin, kontaktin pitäminen ei herpaantunut kertaakaan ja näin. Otin myös hieman pysähdyksiä, jotka nekin sujuivat hyvin. Joskus kun seurautan Karaa, se jää seisomaan pysähdyksissä, joten olen pyrkinyt pysähtymään niin, että hidastan vauhtia, jotta Kara saa siitä jotain vinkkiä aikeistani eikä jää yllättyneenä seisomaan.

Paikallamakuuta harjoittelin hieman. Etenin kolmeenkymmeneen sekuntiin, ja sujuihan se, Kara makasi kiltisti lattialla. Mutta pitäisi harjoitella paikallamakuuta ihan niin, että kutsun Karan sivulle, komennan siitä maahan jne. Kara ei ole mikään erityisen hyvä paikallamakuussa, joten sitä tulee sitten treenailla ja hioa.

Olihan sitä pakko myös harjoitella liikkeestä seisomaanjääntiä ja liikkeestä maahanmenoa. Seisomaanjäänti luonnistuu Karalta harvinaisen hyvin, eikä minun tarvitse hidastaa ollenkaan jättäessäni sen seisomaan paikoilleen. Huomasin, että jos vahingossakin yritän näyttää käsimerkkiä, Kara sekoittaa seisomisen ja istumisen, jolloin se istuu. Eli, jos osaan pitää käteni kurissa enkä näytä käsimerkkiä, niin silloin Kara hokaa sen idean, mitä pitää tehdä. Liikkeestä maahanmenoa pitää myös harjoitella, ja maahanmenossa minulla on muutenkin huono tapa, nimittäin se, että ohjaan kädellä vähän alaspäin. Siitä pitäisi päästä eroon. Mutta Kara ei noussut maasta, ennen kuin vapautin ja voin sanoa, että meni ihan ok:sti Karan osaamiseen nähden.

Lopuksi otin perusasennon, kontaktin, palkkasin ja vapautin.