Humppilan mätsäriin siis mentiin, tosin vain Karan kanssa, kun en olisi kuitenkaan jaksanut Friidua esittää, se nääs olisi huolestunut liikaakin siitä, että äiti ja sisko olisivat jääneet kauemmas jne.

Ilmoitettiin Kara isoihin koiriin. Tosin, kun oltiin lähdetty ajamaan kotoa päin mätsäriin, muistin, että Karan rokotustodistus jäi kotiin. Jouduttiin palaamaan hakemaan sitä sitten.

Kehän ulkopuolella Kara räksytti, kuten aina kaikissa mätsäreissä. Yllätyksekseni kaverini ja hänen koiransa tulivat myös samaan mätsäriin, ja Kara otti Roosalta hieman mallia olla hiljaa. Kun sisko ja äiti saapuivat kaupoilta, Kara rauhoittui onneksi vielä enemmän.

Kara sai pariarvostelussa punaisen nauhan, ja esiintyikin ihan hyvin, ei haukkunut tai istunut seisomisessa. Kun ravautin Karaa edestakaisin, se ehkä kiinnitti huomiota vähän liikaa muuhun, mutta sain sitten kutsumalla ja sellaisella Karan huomion taas itseeni.

Punaistennauhan saaneiden kehässä ei tullut sijoitusta. Kara seisoi ja esiintyi mielestäni hienosti, varsinkin, kun otti huomioon, että meidän vieressä (oltiin kehän laidalla) oli joku pikkulapsi vinkulelun kanssa huutamassa "Karaa!", kun siellä oli samassa kehässä saksanpaimenkoira, jonka nimi oli sekin Kara.