Lähdin aamulla nopeasti käyttämään Karan, ettei tarvitsisi pysähdellä sitten pyörälenkillä. Kun virittelin vetosysteemejä pyörään, Kara alkoi haukkua innoissaan ja heilutella häntäänsä. Nousin sitten pyörän selkään ja hoputin Karaa vetämään, jolloin se lähti tosi innokkaasti eteenpäin.

Noin puolen kilometrin päässä jossain pusikossa räsähti, olikohan siellä joku lintu tms. Mutta se ainakin kiinnitti Karan huomion, ja Kara alkoi kiinnostua, että olikohan siellä joku saalistettava otus. Se on ollut viimeaikoina ihmeen kiinnostunut kaikista linnuista sekä peltohiiristä, joten kaikki olematonkin suurin piirtein kiinnostaa... ainakin Friidun tapauksessa.

Tämän jälkeen jatkettiin matkaa melko normaalisti, mutta vähän matkan päässä Karan innostus ja kiinnostus vetämiseen hiipui. Jatkettiin kuitenkin matkaa, ja sain kannustamalla sekä kehumalla Karan vielä vetämään jonkinverran.

Sitten käännyttiin kotia päin, ja Karan vetoinnostus häipyi. Se jolkotteli suurimmaksi osaksi pyörän edessä vetämättä, tai sitten pyörän vieressä. Pysähdyttiin yhdelle ojalle, päästin Karan irti ja annoin sen läträtä siellä vedessä. Itse söin sitten punaviinimarjoja, kun niitä siinä kasvoi, ja tarjosin Karallekin pari.

Tämän jälkeen mentiin kotiin, Kara ehkä vähän piristyneempänä. Tuli ihminenkin vastaan, jolloin otin Karan siihen pyörän viereen jolkottamaan, eikä se onneksi pyrkinyt ohikulkijan luokse mitenkään, katseli vain. Loppumatkan vetikin kotipihalle. Lenkistä tuli 1-2 kilometriä, jotain siltä väliltä.

Otin sisällä Karan kanssa pienen treeni- ja leikkituokion. Otin sivulletuloa, seuraamista, liikkeestä seisomaanjääntiä, istumista ja maahanmenoa, palkaten jokaisen liikkeen vetonarulla leikkimällä. Kara teki liikkeet kuuliaisesti, mutta namin kanssa olisi tehnyt kyllä nopeammin, mutta mukavaa vaihtelua tämäkin. Oli heti innolla mukana kiskomassa lelua.