UUSIKAUPUNKI 22.10.2006

Luokka ja muuta tietoa: Mölliluokka, jossa oli helpotetut liikkeet. Paikallaolo oli 30 sekuntia, liikkeestä maahan menossa ja seisomaan jäännissä sai pysähtyä, ja joka liikkeessä sai antaa käsimerkin käskyn tehosteeksi. Koiran sai palkata makupalalla joka liikkeen jälkeen, ja makupala sai olla liikkeen aikana kokoajan esillä.

Pistemäärä: 199/200 p.

Sijoitus: 1./11.

Luoksepäästävyys 10

Kara istui kiltisti vierelläni, eikä pyrkinyt eteenpäin, eikä peruuttanutkaan. Tuomari oli kysynyt, saiko katsoa koiralta hampaat ja minulla ei ollut tietenkään mitään sitä vastaan. Kara antoi katsoa hampaat hyvin.

Paikallaolo 10

Tämä liike pakostikin huoletti hieman, sillä en ollut kotona harjoitellut paikallaoloa niin paljon kuin olin suunnitellut harjoittelevani. Kara kuitenkin helpotuksekseni pysyi hienosti paikoillaan, tosin välillä hiukkasen vilkuili muihin suuntiin.

Kytkettynä seuraaminen 10

Seurasi melko hyvin. Kotiharjoittelussa pitää kontaktia paremmin, mutta onhan se ymmärrettävää että muukin maailma kiinnostaa, kun ollaan koiratapahtumassa. Täyskäännöksessä jäi minusta aavistuksen jälkeen.

Vapaa seuraaminen 10

Kara seurasi paremmin kuin kytkettynä. Piti paremmin kontaktiakin ja seurasi tiiviisti. Ainoa haittapuoli oli se, että pysähdyksissä Kara pysähtyi selvästi liian eteen. Tuomari ei sitten (meidän onneksemme?) ilmeisesti noteerannut asiaa.

Liikkeestä maahanmeno 10

Tyydyin hidastamaan vauhtia hieman ja näyttämään käsimerkin käskyn tehosteena. Meni melko hyvin, paitsi että Kara meni maahan makaamaan vähän vinoon.

Luoksetulo 10

Hyvin sujui. Kara tosin tuli vähän hidastempoisesti luokseni, tuomarikin huomautti tästä, muttei vähentänyt pisteitä.

Liikkeestä seisominen 9,5

Ajattelin että pääsen tästä liikkeestä siten, että vain hidastan, sillä kotona tämä sujuu yleensä melkoisen hyvin. Kara kuitenkin otti lisäaskelia perääni, jolloin jouduin näyttämään sen käsimerkin.

Vapaa estehyppy 10

Estehyppy hieman pakostikin jännitti minua, en ollut varma, älyäisikö Kara sitä hypätä. Ilmeisesti kuitenkin tajusi, mikä oli homman nimi. Kara kipitti ennen liikkeen alkua esteen luokse ja haisteli sitä. Tuntui ihan siltä, kuin Karan pään yllä olisi ollut lamppu, joka olisi syttynyt. Kara tuli perusasentoon hyvin ja kun käskin, se hyppäsi hyvin esteen ylitse, vaikka matka esteeseen oli pitempi, mitä olimme kotona harjoitelleet. Käskystäni sekä käsimerkistä Kara jäi esteen taakse seisomaan, eikä liikahtanut minnekään, ennen kuin käskin sen istumaan sivulle kierrettyäni esteen.

Kokonaisvaikutus 10

Aloitin Karan kanssa harjoittelemalla hyppyä, koska en ole sitä niin usein harjoitellut, kuin muita liikkeitä. Kara vaikutti sopivan innokkaalta toimimaan, eikä sen toiminnanhalussa ollut paljoakaan moitittavaa. Hyppy sujui hyvin ja Kara todellakin muisti, mitä olin sen kanssa melko kauan aikaa sitten harjoitellut. Esteen hyppy sujui hyvin käskyn sekä etenkin käsimerkin avulla. Ainoa ongelma oli se, että Kara ei millään olisi halunnut jäädä täysin paikoilleen esteen taakse. Ensinnäkin, kun kiersin sen takaa, se liikkui paikoillaan minun suuntaani. Täytyypä siis harjoitella sellaista, että kun Kara seisoo paikoillaan, kierrän esimerkiksi sen takaa, eikä se saisi liikkua minua päin ollenkaan. Kara myös alussa tahtoi olla niin vikkelä, että melkein jo juoksi luokseni esteen vieritse, kun oli hypännyt sen. Kyllä se käskystä pysähtyi, mutta se täysin paikalla pysyminen siinä tilanteessa kun kierrän esteen ja tulen sen luo, on vielä vähän niin ja näin.

Seuraavana oli vuorossa paikallamakuu, ja tätä liikettä harjoittelin vähän siellä täällä muiden liikkeiden välissä. Ensiksi käskin Karan sivulle + maahan ja menin yli kolmen metrin päähän, laskin hitaasti kymmeneen ja palasin Karan luo sekä vapautin. Matkan pituudet vaihtelivat 3-8 metrin välillä, tarkoista ajoista taas en tiedä, sillä laskin hitaasti vähintään kymmeneen tai enimmikseen kolmeenkymmeneen. Kara pysyi mukavasti paikoillaan, eikä meinannutkaan lähteä perään. En sitten tiedä, miten kisatilanteessa sujuisi, mutta täytyypä treeneissä ja vähän vilkkaammilla seuduilla harjoitella lisää.

Otin myös liikkeestä maahanmenoa, joka sujui ihan hyvin. Näytin käsimerkkiä varmuuden vuoksi, sillä Kara ei vaikuttanut paljoakaan siltä, että olisi ilman käsimerkkiä kovinkaan ripeästi mennyt maahan. Toimiminen tässä liikkeessä ei ollut mitään Karan parasta, mutta ihan tarpeeksi hyvää, että se kelpasi minulle. Lopuksi otin ilman käsimerkkiä, ja se sujui melko hyvin. Sujuu hyvin, jos Kara on sillä tietyllä päällä. Erkanemismatka oli n. 3 metriä.

Seuraavana vuorossa tuli luoksetulo. Etenin joka kerta kymmenen harppauksen päähän Karasta, kun jätin sen istumaan paikoilleen. Saatoin myös häiriönä pomppia tai tehdä jotain muuta omituista, Kara kuitenkin pysyi kiltisti. Kun komensin luokse, se tuli innokkaasti juosten, vaikkei mitenkään hypernopeasti. Sivulle kirjaimellisesti loikkasi, mutta osasi kuitenkin istua melko suoraan linjaan. Innokkuutta ainakin oli.

Sitten harjoittelin liikkeestä seisomaanjääntiä. Alussa pari kertaa näytin muistutukseksi käsimerkkiä ja sitten loput otin ilman merkkiä. Sujui suurin piirtein yhtä hyvin kuin normaalisti, tosin teki vähän liian "konemaisesti", kun verrataan miten se tekee yleensä. Seisoi hyvin paikoillaan, erkanin siitä joka kerralla n. 3 metriä myöskin. Kerran kun kiersin sen sivuun, se liikkui paikoillaan minua kohti, joten tässä oli siis sama ongelma kuin hypyssä. Ainakin tiedetään nyt selvästi, mitä pitää harjoitella.

Lopuksi otin seuraamisharjoittelua, ja Kara suoritti liikkeen hyvin. Tein pysähdyksiä, kaikenlaisia kaarroksia oikeaan & vasempaan sekä täyskäännöksiä. Kara taisi kerran alussa ensimmäisessä täyskäännöksessä erkaantua minusta aavistuksen, mutta muuten sujui hienosti.

Kokonaisuudessaan Kara ei ollut toimintapäällä nytkään, kun treenasin - useimmat liikkeet sujuivat ihan hyvin, mutta normaali toiminnanhalukkuus ei ollut nyt päällä. Paikallamakuu, luoksetulo, seuraaminen ja liikkeestä maahanmeno sujuivat melko hyvin, mutta liikkeestä seisomaanjäänti harvinaisen huonosti. Ensinnäkin Karalle piti näyttää käsimerkki, jotta se ei olisi ottanut askelia tai lähtenyt seuraamaan. Kertailin liikettä vähän, jotta sain lopetettua sen suht onnistuneeseen kertaan. Sivulletulot menivät ihan hyvin ja aika innokkaasti, mutta Kara ei aina edelleenkään istu täysin suoraan joka kerta, vaan tekee välillä sivulletulon huolimattomasti.

Pitääpi seuraava treenikerta katsoa niin, että Kara on innokas ja haluaa toimia kunnolla. Myös hyppyä pitäisi harjoitella.

Hiekkatiellä sitten katulamppujen valossa päätin kokeilla ottaa tokoharjoitusta, vaikka Kara vaikutti kyllä sen verran hyperinnokkaalta, että olisi paremminkin voinut vaikkapa estehypyttää sitä. Mutta minä olin juuri hyvällä treenituulella, joten päätin rohkeasti ottaa alokasluokan liikkeitä, kun oli kuitenkin pitänyt treenailla niitä jo aikaisemmin.

Aloitin ihan vain sivulletulolla ja pienellä seuraamispätkällä. Tässä vaiheessa huomasin, että Kara oli ihan täydellisen innokkaasti mukana ja toimi juuri täydellisesti, erittäin innokkaasti mutta kuitenkin huolellisesti jotta tokoa voitaisi iloisin mielin harjoitella. Karasta todellakin huomasi liikkeiden myötä, että se ei totellut ja tehnyt liikkeitä naminhimossa, se totta tosiaan nautti ja iloitsi siitä, että se pääsi tekemään liikkeitä.

Otin myös yhden maahanmenon Karalle, kun se oli jolkottamassa edestäpäin luokseni. Se meni maahan todella ripeästi ja epäröimättä, ja sain siitä idean, että jos se kerran noin upeasti menee maahan, liikkeestä maahanmenokin voisi sujua hyvin - sehän on yleensä meillä ongelmia tuottavin liike. Kutsuin Karan sivulle ja käskin seuraamaan. En hidastanut, en näyttänyt käsimerkkiä enkä mitenkään ohjannut, sanoin vain käskyn kuuluvasti - ja järkytyin oikeasti siitä, kun Kara teki mielestäni täydellisen hyvän liikkeestä maahanmenon! Olin aivan hämmentynyt siitä, miten Kara pystyi tosiaankin toimimaan niin hyvin. Kertasin pari kertaa joka kerta palkaten namilla sekä isoilla kehuilla, eikä Kara tuntunut kyllästyvänkään yhtään siihen toistoon.

Otin sitten seuraamista. Yli-innokkuutensa ansiosta Kara parissa kohtaa hieman sohelsi, mutta muuten seuraaminen oli mielestäni todella hyvää! Innokkuus pysyi kokoajan, seurasi tiiviisti sekä kokoajan innokkaasti kontaktia pitäen. Otin pari pysähdystä, pari täyskäännöstä ja kääntymisen oikealle sekä vasemmalle pari kertaa. Kun osasin kääntyä itse oikein vasemmalle, Karakin kääntyi ja tuli mukana hyvin hienosti seuraten. Mitään ongelmia ei ollut, paitsi ne pari sohelluskohtaa mutta sekin täysin minun omaa aiheuttamaani.

Päätin ottaa myös liikkeestä seisomaanjääntiä. Kara teki tämänkin todella hyvin, ei epäröinyt jäädä ollenkaan paikoilleen ja pysyi todella nätisti seisomassa siihen asti, kunnes vapautin. Ei ottanut askeltakaan perääni, kun käskyn sanoin, ja mitään merkkiä tai ohjausta ei tarvinnut käyttää. Päätin myös ottaa luoksetuloharjoituksen kerran, ja sekin sujui hyvin, Kara oli edelleen todella innokas tekemään liikkeitä.

Lopuksi otin vielä vähäsen seuraamista ja kehuin sekä kiitin hurjasti + palkkasin. Otin sitten ihan lyhyen paikallamakuun, koska itse olin niin tohkeissani etten jaksanut jäädä paikallaoloa harjoittelemaan. Kara pysyi hyvin ja kun vapautin, sekä lähdin juoksemaan tietä pitkin, Kara juoksi todella innokkaana mukanani. Piti kontaktia koko treenin ajan todella hyvin.

Otin myös liikkeestä seisomaanjääntiä, ja se sujui hyvin. Kara jäi melkoisen hyvin seisomaan, tosin liikettä pitää toki hioa, kuten vähän näitä kaikkia. Kun palasin Karan viereen ja käskin istumaan, istui ihan hyvin, vaikka kerran ei ensimmäistä käskyä noteerannut tai kunnolla kuullut.

Ajattelin sitten ottaa liikkeestä maahanmenoa. Muistutukseksi kutsuin sivulle ja käskin maahan, meni hyvin. Jostakin syystä Kara ei ollut kovinkaan kiinnostunut menemään itse liikkeen kautta maahan. Seurasi hyvin ja kun kertailin maahanmenoa sivullaolosta, kävelin ja juoksin takaperin käskien siitä maahan, käskin seisomaan ja siitä suoraan maahan. Kun käskin seuraamaan, sujui hyvin mutta sitten kun sanoin "maahan", ei mitään.. Ihan kuin koko liike olisi ollut sille vieras juttu. En ymmärrä yhtään, mistä asia johtuu, koska omasta mielestäni en mitenkään poikkeuksellisesti ohjannut Karaa ja maahan meni muuten aivan hyvin. Tämän seurauksena hermostuneisuus nousi hiukkasen pintaan, joten ihan ymmärrettävää että silloin Kara ei ainakaan totellut. Lopuksi ohjasin Karan maahan hitaasta liikkeestä ja kehuin valtavasti.

Loppusilauksena otin sivulle, irrotin hihnasta eli päästin Karan irti. Sitten siirryin Karan eteen ja käskin maahan - sujui hyvin. Kävelin noin parisen askelta eteen ja käännyin, menin Karan luo, palkkasin ja vapautin.

Minun täytyy huomenna testailla vähän tuota liikkeestä maahanmenoa, että oliko Karalle iskenyt vain innottomuus kyseistä liikettä kohtaan vai ohjasinko kuitenkin jotenkin erilaisesti. Jos jotain ongelmaa ilmenee, taidan ottaa vain maahanmenoharjoituksia ja mahdollisesti ihan perusalkeita liikkeestä maahanmenossa.

Aluksi kun lähdin ulos, Kara oli niin kiinnostunut kaikista hajuista, että melkein jo rupesin ajattelemaan, että ei tästä kuitenkaan mitään tule. Päästin Karan kuitenkin irti ja otin namia vähän taskusta, jolloin se juoksi salamana luokse ja vaikutti ihan innokkaalta tekemään liikkeitä.

Tiivistettynä otin näitä liikkeitä: sivulletuloa, seuraamista, maahamenoa, luoksetuloa, paikallaoloa ja liikkeestä maahanmenoa. Kara teki kaikki liikkeet innokkaasti ja ainakin omasta mielestäni melko virheettömästi, olen täysin tyytyväinen. Kontaktin piti todella hyvin.

Sivulletulot Kara suoritti innokkaasti ja hyvin, joillakin kerroilla ehkä vähäsen tosin häseltäen. Mutta tyytyväinen olen joka tapauksessa. Seuraaminen sujui hyvin ja Kara piti normaalia paremman kontaktin sekä seurasi erittäin innokkaasti. Jossakin välissä se seurasi kyllä sitten jo niin tiiviisti, että olin kompastua siihen. Harjoittelimme myös käännöksiä niin, että Kara jäi käännöksen "sisäpuolelle" ja "ulkopuolelle". Tuli niitä pysähdyksiäkin otettua, ja hyvin sujuivat kaikki. Tosin sisäpuolen käännöksissä Kara vähän törmäili jalkaani, mutta kun toistin liikettä ja hidastin varoitukseksi, se alkoi sujua ihan hyvin.

Sitten ajattelin, että otan Karan kanssa liikkeestä maahanmenoa. Muistutukseksi kutsuin Karan sivulle ja käskin siitä maahan, eikä se tarvinnut edes käsimerkkiä. Jätin myös palkat vähän vähemmälle kuin yleensä, mutta eipä se motivaatio hiipunut ollenkaan. Sitten käskin seuraamaan ja jonkinmatkan päässä käskin maahan. Kara meni nopeasti ja yllätyin siitä, kuinka hyvin se meni. Pientä hiomista vailla ja varmuutta liikkeeseen pitää saada lisää.

Luoksetulo on jäänytkin vähemmälle harjoittelemiselle. Kutsuin Karan sivulle ja jätin paikalleen istumaan. Jäi hyvin istumaan, ja kun kutsuin luokse, tajusi kyllä että mikä oli homman nimi, mutta kun se tulee suoraan sivulle, niin se oli melkoista häsellystä - istui liian taakse. No, uusin ja sujui hyvin. Sitten käskin sivulle ja maahan, joka sujui sekin hyvin, eikä tarvinnut edelleenkään käsimerkkiä vaan suoritti tosi hyvin. Jätin Karan sitten paikalleen ja menin jonkinmatkan päähän, käännyin Karaa kohti ja pian palasin sen sivulle. Palkkasin ja käskin istumaan - yleensä Kara ei oikein hiffaa tässä, mitä siltä haluan, mutta nyt ymmärsi. Toistin tuon kerran, ja nousi kuuliaisesti maasta istumaan kun käskin.

Lopuksi kutsuin sivulle, tein vähän normaalia pitemmän seuraamisliikkeen jossa oli pari täyskäännöstä sekä pysähdys. Lopuksi palkkasin Karan ja annoin kunnon kehut + rapsutukset, jonka jälkeen palasimme kotiin.

Koska en Karan kanssa siis ole ollut treeneissä koko tänä vuonna, ajattelin, että voisin yhtä hyvin mennä arkitottelevaisuutta harjoittelemaan. Kara olikin normaalia kiinnostunut ympäristöstä, sen hajuista ja muista koirista, joten katsoin parhaaksi olla menemättä alokaskilparyhmään.

Ennen koulutuksien alkua harjoittelin alokasluokan liikkeitä vähän syrjemmässä. Sivulletulo sujui melko mukavasti. Seuraaminen oli ihan hyvää, tosin ne hajut kiinnostivat normaalia enemmän, sai sitten olla innostamassa Karaa seuraamaan vierellä. Kontakti kuitenkin oli ok, kun seurasi.

Otin paikallaoloa. Ensin käskin Karan istumaan, kiersin sen ympäri ja palkkasin. Sitten kiersin isomman matkan sen takaa, palasin ja palkkasin. Kara oli kiltisti paikoillaan, eikä lähtenyt minnekään. Sujui siis. Käskin Karan maahan ja toistin samat asiat, ja sujui yhtä hyvin kuin istumisenkin kanssa.

Tuli harjoiteltua liikkeestä seisomaanjääntiä ja liikkeestä maahanmenoa. Molemmat sujuivat ihan hyvin, tosin seisomaanjäännissä Kara otti ylimääräisiä askelia. Maahanmenosta Kara suoriutui ihan hyvin. Treeniä, treeniä.

Otin myös ihan vain paikallamakuuta ja luoksetulon. Ei mitään ongelmia, mutta olisin halunnut, että Kara olisi ollut kiinnostuneempi ja tehnyt liikkeet innokkaammin.

Pian alkoi perustottelevaisuuden koulutukset, joten olin siirtynyt lähemmäs Karan kanssa. Se tuntui olevan kovin kiinnostunut muista koirista, eikä oikein keskittynyt. Jotenkin huomaa, ettei Kara ole ollut pitkään aikaan missään. No, totutteleepa samalla.

Aluksi koulutusohjaaja tarkasti kaikilta hampaat. Kara ilahtui kovasti, kun sitä tultiin silittelemään. Hampaiden katsominen sujui ihan hyvin, mutta Kara ei jaksanut kovin hyvin olla paikoillaan hampaidenkatsomisen ajan.

Sitten otimme ns. pujottelua. Koirakon täytyi mennä vastapäisen koirakon luokse, koira käskettiin toisen koirakon edessä istumaan. Sitten käännyttiin, kierrettiin vastapäisen koirakon ympäri, tultiin taas uuden vastapäisen koirakon luo, käskettiin koira istumaan jne. Kara oli normaalia kiinnostuneempi eräästä suomenpystykorvasta, joka istutettiin meidän eteemme, mutta muuten piti hyvin kontaktia eikä tehnyt mitään. Kun me lähdimme sitten kiertämään, Kara seurasi hyvin ja piti kontaktia, eikä hyörinyt tai häslännyt, mutta edelleen olisin pikkaisen toivonut sitä innokkuutta mukaan.

Sitten asetuimme niin, että meillä oli parit toisiamme vastapäätä ja menimme toisten koirakoiden ohitse. Karalta sujui todella hyvin, se ei vilkaissutkaan kuin kerran toista koiraa, muuten piti kontaktia tiiviisti. Pidin aluksi makupalaa vasemmassa kädessä, mutta Karan huomio kiinnittyi siinä liikaa makupalakäteen, joten vaihdoin oikeaan käteen, jolloin Kara piti siis kontaktia minuun, ei makupalaan.

Lopuksi otettiin estehyppyä. Kara taisi kyllästyä tässä vähän, kun se väkytti enemmän kuin aikaisemmin. Olin sitten huomioimatta sitä, kun se haukkui ja kehuin sekä huomioin, kun oli hiljaa. Ei se onneksi niin paljoa sentään hauku, kuin vaikkapa mätsäreissä. Kun meidän vuoromme tuli ylittää este, menin ensiksi Karan vierellä ja esteen sivuitse, kun Kara ylitti esteen. Sujui hyvin. Sitten jätin Karan istumaan esteen taakse, kiersin itse esteen eteen ja käskin hyppäämään. Tuli kivasti ja toheloimatta. Tämän jälkeen päästiin lähtemään kotiin.

Ilmoitettiin Kara isoihin koiriin. Tosin, kun oltiin lähdetty ajamaan kotoa päin mätsäriin, muistin, että Karan rokotustodistus jäi kotiin. Jouduttiin palaamaan hakemaan sitä sitten.

Kehän ulkopuolella Kara räksytti, kuten aina kaikissa mätsäreissä. Yllätyksekseni kaverini ja hänen koiransa tulivat myös samaan mätsäriin, ja Kara otti Roosalta hieman mallia olla hiljaa. Kun sisko ja äiti saapuivat kaupoilta, Kara rauhoittui onneksi vielä enemmän.

Kara sai pariarvostelussa punaisen nauhan, ja esiintyikin ihan hyvin, ei haukkunut tai istunut seisomisessa. Kun ravautin Karaa edestakaisin, se ehkä kiinnitti huomiota vähän liikaa muuhun, mutta sain sitten kutsumalla ja sellaisella Karan huomion taas itseeni.

Punaistennauhan saaneiden kehässä ei tullut sijoitusta. Kara seisoi ja esiintyi mielestäni hienosti, varsinkin, kun otti huomioon, että meidän vieressä (oltiin kehän laidalla) oli joku pikkulapsi vinkulelun kanssa huutamassa "Karaa!", kun siellä oli samassa kehässä saksanpaimenkoira, jonka nimi oli sekin Kara.

Hajut olivat tietysti melkoisen mielenkiintoisia, joten poukkoilu alkoi, ja oltaisi sitten niin kovasti haluttu nuuskia koko paikka lävitse. Kara ja Friidu tervehtivät molemmat joitakin sammareita, mitä siinä nyt sattui hollilla olemaan.

Vähänajan päästä laitettiin Kara ja Friidu samaan tarhaan sammaripoikien Pyryn sekä Tuiskun seuraksi. Ihan hyvin tulivat toimeen siellä, tosin Friidun ja Karan piti vähän komennella Pyryä, kun tuo oli vähän liian tunkeileva, ilmeisesti. Tuisku sitten oli vähän kohteliaampi, ja Kara tuntui tykkäävän sen seurasta. Ainakin vähäsen.

Friidu yritti keksiä vähän kaikenlaisia keinoja, miten pääsisi sieltä tarhasta pois, kun se luuli tietysti, että jättäisimme sen sinne kokonaan. Mitäs niitä pakoyrityksiä oli, yritti mennä verkon aukkojen lävitse, yritti kiivetä, yritti avata tarhan ovea ja yritti jotenkin järsiä verkkoakin vähän. Mikään pakoyritys ei tuottanut tulosta, onneksi.

Me ihmiset sitten kiertelimme pitkin poikin, söimme ja joimme kahvia sekä mehua, kuvasimme koiria ja kävimme rapsuttelemassa niitä. Tuli siinä jutusteltuakin muiden kasvattien omistajien sekä Paulan kanssa. Ostimme myös kaksi ruokasäkkiä koirille.

Loppuvaiheilla paikalle tulivat myös Karan sisarukset, Jehu ja Lumo. Jehua Kara moikkasi tarhan verkon lävitse, vaikkei ilmeisesti ollut niinkään kiinnostunut. Lumon tultua otimme Friidun ja Karan ulos tarhasta. Veimme Karan sitten tervehtimään Lumoa, ja nopean alkututustumisen jälkeen tyttöset alkoivat leikkiä. Olisivat varmaan mielellään kirmanneet vapaana pitkin pihoja.

Sitten käväistiin vielä viemässä Karaa tervehtimään emoaan, Helmiä. Verkon läpi nuuhkivat toisiaan, en tiedä tunnistivatko toisiaan, mutta kuitenkin näkivät toisensa.

Sitten lähdettiin kotia päin ajelemaan.

Noin puolen kilometrin päässä jossain pusikossa räsähti, olikohan siellä joku lintu tms. Mutta se ainakin kiinnitti Karan huomion, ja Kara alkoi kiinnostua, että olikohan siellä joku saalistettava otus. Se on ollut viimeaikoina ihmeen kiinnostunut kaikista linnuista sekä peltohiiristä, joten kaikki olematonkin suurin piirtein kiinnostaa... ainakin Friidun tapauksessa.

Tämän jälkeen jatkettiin matkaa melko normaalisti, mutta vähän matkan päässä Karan innostus ja kiinnostus vetämiseen hiipui. Jatkettiin kuitenkin matkaa, ja sain kannustamalla sekä kehumalla Karan vielä vetämään jonkinverran.

Sitten käännyttiin kotia päin, ja Karan vetoinnostus häipyi. Se jolkotteli suurimmaksi osaksi pyörän edessä vetämättä, tai sitten pyörän vieressä. Pysähdyttiin yhdelle ojalle, päästin Karan irti ja annoin sen läträtä siellä vedessä. Itse söin sitten punaviinimarjoja, kun niitä siinä kasvoi, ja tarjosin Karallekin pari.

Tämän jälkeen mentiin kotiin, Kara ehkä vähän piristyneempänä. Tuli ihminenkin vastaan, jolloin otin Karan siihen pyörän viereen jolkottamaan, eikä se onneksi pyrkinyt ohikulkijan luokse mitenkään, katseli vain. Loppumatkan vetikin kotipihalle. Lenkistä tuli 1-2 kilometriä, jotain siltä väliltä.

Otin sisällä Karan kanssa pienen treeni- ja leikkituokion. Otin sivulletuloa, seuraamista, liikkeestä seisomaanjääntiä, istumista ja maahanmenoa, palkaten jokaisen liikkeen vetonarulla leikkimällä. Kara teki liikkeet kuuliaisesti, mutta namin kanssa olisi tehnyt kyllä nopeammin, mutta mukavaa vaihtelua tämäkin. Oli heti innolla mukana kiskomassa lelua.